Sairaalasta kotiuduttu.
En tiedä enää mikä tässä on pahinta.
Olen nyt viime hoidon jälkeen ollut tosi kipeä ja 14. päivä olisi seuraava sytostaatti, ei innosta yhtään.
Menin Meilahteen päivystykseen kun oloni oli jo ihan rättipoikkiväsynyt, kuumetta ei ollut kertaakaan yli 38 mutta olo oli kuin olisi ollut pari viikkoa 40 kuumeesa, pari päivää antibioottia tippana ja olo oli jo sen verran parempi, että sain luvan tulla kotiin.

Kotipalvelusta tulevat uudelleen ensiviikolla, pääsimme viimeksi yhteisymmärrykseen että tarvitsen apua kauppaan/apteekkiin ja pesutupaan, koska en omista pesukonetta.
Kauppa-apu evättiin.
Pesukonetta sossu ei myönnä edes harkinnanvaraisesti, paitsi jos olet perhe.
Seurakunnalta voisi löytyä vapaaehtoinen, joka viitsisi pestä pyykkejäni pesutuvassa - ehkä.

Tosi nöyryyttävää!!!

Onneksi sain ajan psykiatrian polikslinikalle, pääsen vähän tuulettamaan päätäni sillä olen kokoajan aikeissa luovuttaa.
Mikään ei mene hyvin, kaikesta saa taistella.

Olen vailla ihmisarvoa.

Edelleen kepeillä mutta polvi on parempi, olen pitänyt siinä kiristyssidettä.
Polvessa on vain nestettä, mikä tietysti on vain hyvä, mutta voi olla reaktio sytosta.
Toivottavasti ei!!!
Valkosolujenlisääjät vaihdettiin miedompiin, pitäisi olla vähemmän kivuliasta.

Kankaat odottavat muuntumista mekoiksi, en malttaisi odottaa.

Kaivoin muistoistani FB salasanan ja pääsin kertomaan tunteeni eräällä ihmiselle, tämän jälkeen ei ole ahdistuneet unet häirinneet, vaikka tämä kyseinen ihminen varmasti pitääkin minua sekopäänä mutta olen oppinut tässä elämässä sen, että asiat on sanottava jotta niistä voidaan keskustella tai tehdä loppu.

Kyllä tästä vielä elämä tulee, kuhan saan sieltä Kotipalvelusta apua ja saan ajat rullaamaan psykanpolille.

                Sain tehtyä itselleni piiiitkät säärystimet

Polvi on tosi huonona mutta onneksi ultra on jo huomenna.
Joko siel on suonitukos tai sitten syöpä - josta toivotaan ensimmäistä.

Neulasta vaihdetaan toiseen valkosolulääkkeeseen ja sain pidempivaikutteisia Tramaleja.

Tukkaa on jäljellä noin tusinan karvan verran, pitäisi hakea se peruukki mutta en jaksaisi könkkäillä keppejen kanssa, haen sen sitten huomenna samalla kun käyn ultrassa (en nimittäin tiedä edes mistä se haetaan ja eilen lääkärille muistin sanoa mutten haitajalle)

"mun ukko" on ilmestynyt FB:hen, olen hänelle ollut erinäisistä syistä vihainen, tai olen ollut ehkä vain surullinen ja pettynyt. (en kuulu FB:hen)
Nyt viimeyön sitten näin unta tästä miehestä ja yhdestä kaveristani jotka olivat kovastikin rakastuneita, en pystynyt ymmärtämään miksei mulle vain oltu sanottu mitään, miksi mun piti joutua näkemään kaikki?
Olin siinä unessa heidän kanssa puhelimessa, kun yritin puhua tuon miehen kanssa - mutta hän halusi vain aiheuttaa mulle pahaamieltä, siksi oli valinnut kaverini.
Mitähän mä käyn unissani läpi?
Tekisi mieli liittyä FB:iin ja kysyä että "mitä määä TAAS oon tehnyt" mutta mä tiedän ettei meidän elämät juuri tässä kohtaa kohtaa millään, eli on parempi kun olemme molemmat tahoillamme, mä en jaksa juuri nyt muuta.
Tämä syöpä on nyt risti jonka kannan kunnialla loppuun ja sitten voin ottaa asiakseni muunkin elämäni.

Nyt se tukka sitten lähtee, onneksi en omista edes imuria, taitaa olla syytä soittaa sossuun ja kysyä olisiko niillä mitään mahdollisuutta auttaa, edes vaikka puolia, tilillä mulla olisi just 100€ jos sossusta saisi toisen niin saisin hyvän imurin lopuksi aikaani.

Elämäni ensimmäinen nuttu on valmis